Näyttely ”Absent Landscape” välittää meille nykyaikaisen näkemyksen perinteisestä taideteosten aiheesta eli maisemasta. Taiteen uranuurtajat, kuten Cezanne, Monet ja jopa Picasso, irtautuivat juuri maisemamaalauksen kautta klassisesta ja akateemisesta taiteesta, ja näin syntyi moderni taide.
Mutta, kun tarkastelemme tämän päivän taidemaailmaa, maisema näyttää olevan unohdettu aihe. Voisi väittää, että taiteessa perinteiset asetelmat ovat muuntautuneet installaatioiksi. Maisemamaalauksessa ei kuitenkaan ole tapahtunut samanlaista muutosta; vai onko? Miten nykytaiteilijat käsittelevät maisemaa taiteessaan? Antavatko he meidän kokea maiseman uudella, tuoreella tavalla?
Näyttelyn nimi, Absent Landscape (suom. poissaoleva maisema), ei tarkoita vain maisemamaalauksen puuttumista lähes kokonaan nykyisessä taidemaailmassa, vaan se viittaa myös maiseman puuttumiseen näyttelyyn valituissa taideteoksissa. Jopa niissä teoksissa, joissa on kuvattu fyysinen maisema, se on silti katsojan ulottumattomissa.
Kaikille taideteoksille on yhteistä tunne, että ne eivät ole yhteydessä luontoon. Maailmassamme, jossa kaupungistuminen lisääntyy ja riippuvuus teknologiasta kasvaa, olemme vähitellen yhä enemmän irtautumassa luonnosta. Ja samalla myös ovi omaan kulttuuriperintöömme sulkeutuu. Kiirehtiessämme valtateillä emme enää havaitse ohikiitäviä maisemia ja niissä eläviä olentoja. Olemme irtonaisia ja yksinäisiä. Näyttelyn taiteilijat haluavat tehdä meidät tietoisiksi tästä ja näyttää meille tien, jolla olemme, jotta voisimme vielä muuttaa suuntaamme. Mutta voimmeko; vai onko jo liian myöhäistä?