Kiintopiste kulttuurimaisemassa

Päärakennuksessa on noin 400 m 2 näyttelytilaa kahdessa kerroksessa, historiahuone, kahvila sekä yleisövessat.

Kaksikerroksinen, aumakattoinen, jugendtyylinen päärakennus rakennettiin rakennusmestari Heikki Tiitolan (1874 – 1952) suunnittelemana edellisen palaneen päärakennuksen tilalle vuonna 1912. Etelän puoleista julkisivua hallitsevat kahden kerroksen korkuiset erkkeriosat ja niiden välinen leveä parveke. Edellisissä kartanorakennuksissa sisäänkäynti olikin eteläisestä puutarhasta, mutta sisäänkäynti vaihdettiin pohjoispuolelle nykyisen rakennuksen aikana.

Alun perin koristeellisemmaksi suunniteltuja yksityiskohtia pelkistettiin talon rakennusvaiheessa. Voipaalassa näet edelleen aulassa ja kahvilassa säilyneen, kiinteän jugend-sisustuksen.  Alakerran huoneissa on monien ihastelemat, koristeelliset kaakeliuunit. Taloa rakennettaessa Voipaalan omistaja Nieminen osti Tampereen kaakelitehtaan jäämistön. Tästä syystä jotkut uunit ovat sekoituksia tehtaan luettelosta: alaosa on luettelon mukainen ja yläosa ei. Takat on muurannut muurarimestari Kalervo Lammervo Tiitolan piirustusten mukaan. Voipaalan taidekeskuksen logo on mukaelma kaakelikuvioinnista.

Nykyisen vuonna 1912 valmistuneen päärakennuksen alla on säilynyt aiempien päärakennusten kellarien muureja, ja vuodelta 1600 on tieto rakennuspaikalta löytyneistä vanhoista pääkalloista, mikä viittaa paikalla mahdollisesti olleeseen Voipaalan rautakautiseen kalmistoon.

Navetta on rakennettu vuonna 1927. Karjanpito loppui jo 1960-luvulla.

Rakennuksessa toimi välillä Sääksmäen kirjasto, kunnes se remontoitiin juhlatilaksi v. 2017. Betoniset parret tilassa muistuttavat sen alkuperäisestä tarkoituksesta. Vaalean ja harmaan sisustuksen ansiosta Navetta muokkautuu monenlaisten juhlien ja seminaarien tarpeisiin.

Väenpihalla sijaitsevan aittarivistön lämpimässä itäpäädyssä toimii kudonta-asema Pellavapää. Kesäaikoina aitoissa pidetään toisinaan näyttelyitä ja tapahtumia.

1800-luvulla rakennetun pitkän aittarivin hirret ovat todennäköisesti kartanon vielä varhaisemmista piharakennuksista.

Alueen vanhin säilynyt rakennus on 1700-luvulla rakennettu leivintupa. Pakari toimii nykyisin yritystiloina, jota ennen se toimi taidekeskuksen residenssi- ja majoitustiloina.

Väenpihan kolmas rakennus, 1800-luvun alussa rakennettu Majurskan pytinki – tai pelkkä Pytinki – on saanut nimensä majurin puolison, Maria Nervanderin, mukaan. Leskeksi jäätyään hän myi kartanon ja solmi syytinkisopimuksen, jonka turvin hän asui pytingissä yhdessä kälyjensä kanssa. Välillä rakennus on toiminut myös henkilökunnan asuntolana. Myös viimeinen yksityisomistaja Helvi Ilkka muutti rakennukseen leskeksi jäätyään.

Rakennus on vaaleaksi rapattu hirsirakennus, jonka sisätilat on kunnostettu 2017. Nykyisin Pytingissä sijaitsee taidekeskuksen vuokrattavat kurssitilat: kaksi luokkahuonetta, valokuvauspimiö sekä grafiikan työpiste. Länsipääty on yritystilana, jossa toimii day spa.

Päärakennuksen luoteispuolella on tiiviin, suorakulmaisen umpipihan muodostava vanha tallipiha.

Luonnonkivinen, yläosastaan tiilirakenteinen talli kaari-ikkunoineen on sen näyttävin rakennus 1830-luvulta. Talli on rakennettu kahdessa vaiheessa. Alakerta toimi alun perin navettana ja oli Sääksmäen pitäjässä ensimmäinen eläimille tarkoitettu rakennus, jossa oli lasiset ikkunat. Todennäköisesti luonnonkivinen alaosa on ollut vielä aiemmin Gripenbergien aikaisen sokeritehtaan perustuksia.

Tallissa voit kesäaikaan  vierailla Museoviraston kokoamassa Rapalum-näyttelyssä, joka valottaa Rapolanharjun ja Sääksmäen historiaa ja luontoa. Tallin vierustalta on kulku Rapolanharjun opastetuille reiteille, joita ylläpitää Metsähallitus.

Tallipihalla järjestetään kesäisin tapahtumia. Tallipihalla vajan ja navetan välissä on pyöreä siilo.

Kartanopihan pohjoislaidalle sijoittuva viljankuivaamo- ja makasiinirakennus on Elias Ilkan suunnittelema. Se on rakennettu 1940-luvulla ja myöhemmin sen yhteydestä on purettu puinen yksikerroksinen siipiosa. Kuivuri on suljettu yleisöltä.

Ilkka-ateljeessa sijaitsee Elias Ilkan työhuoneen museokokoelma ja rakennus toimii Valkeakosken kuvataiteilijat ry.:n näyttelytilana. Avoinna kesäkaudella.

Voipaalan ohi kulkevan Sääksmäentien varteen vuonna 1801 – todennäköisesti portinvartijan asunnoksi – rakennettu, myöhemmin viljamakasiiniksi muutettu kaksikerroksinen rakennus. Se kunnostettiin 1959 Voipaalan isännän, kuvanveistäjä Elias Ilkan pelkistetyn klassistisen tyyliseksi ateljeeksi. Hän oli saanut Sääksmäen kunnalta tilauksen kunnan vaakunalintua esittävästä Sääksi-patsaan tekemisestä. Nykyisin Sääksi sijaitsee rakennuksen edustalla, johon se siirrettiin entiseltä kunnantalolta vuonna 2007.

Kanala on rakennettu 1927. Kanalassa toimii  Sääksmäki-seura.

Kanalan takana oli aiemmin herrasväen sauna, joka saattaa näkyä joissakin kuvissa, sillä se purettiin vasta 2010-luvulla. Palvelusväen sauna on sijainnut navetan ja kuivurin takana.