Voipaalan kartanon kiehtovaan ja rikkaaseen historiaan voi tutustua parhaiten opastetulla kierroksella tai itsenäisesti historiahuoneen seinänäyttelyssä.
1300-luku
Voipaalan nimi mainitaan ensimmäisen kerran paavi Benedictus XII:n bullassa v. 1340. Kirje mainitsee nimeltä 25 niskuroivaa, sääksmäkeläistä talonpoikaa, joista peräti kuusi oli Voipaalan kylästä.
1500-luku
Paavali Niilonpoika Särkilahti oli Sääksmäen kirkkoherra vuosina 1536 – 1566. Hän keräsi mahtavan omaisuuden, jonka sitten lahjoitti perintönä pojilleen Israelille ja Timoteukselle.
Vuonna 1565 Timoteus Särkilahti sai haltuunsa autiomaata mm. Voipaalan kylästä. Vähitellen Timoteus ja poikansa Juhana hankkivat kylän talot kokonaan itselleen.
1600-luku
Juhanan tyttären Kirstin puoliso Pietari Olavinpoika yhdisti lopullisesti Voipaalan talot kartanoksi. Pietari Olavinpoika otti käyttöön nimen Ruuth ja hänen poikansa Simo Ruuthin pojat Yrjö, Israel ja Peter ottivat nimekseen Ruthenhjelm.
1700-luku
Vuonna 1710 Sääksmäki joutui venäläisten haltuun kahdeksaksi vuodeksi Isovihan aikana. Monien Suomen säätyläisten tapaan, myös Voipaalan herrasväki pakeni Ruotsiin.
Everstiluutnantti Yrjö Ruthenhjelm hallitsi Voipaalaa isänsä jälkeen, Yrjö kuoli vuonna 1703. Hänen jälkeensä oli Voipaalan herrana Kustaa Ruthenhjelm. Isovihan jälkeen Voipaala siirtyi Kustaan lesken toiselle miehelle Reinhold Pajkullille. Vuonna 1731 kartanon omisti tuomari Anders Ignatius, joka oli ehkä ostanut sen.
Ignatiuksen tyttären Hedvigin mies, tuomari Jan Jansson lunasti Voipaalan perikunnalta v.1763, 53 000 kuparitaalerilla. Vuonna 1785 Jansson jakoi perintönsä, jolloin Voipaala siirtyi hänen tyttärelleen Hedvig Lovisalle ja tämän puolisolle Hannu Henrik Gripenbergille. Gripenberg kuoli 25.10.1813.
1800-luku
Odert Henrik Gripenberg lunasti kartanon muilta perillisiltä. Vuonna 1823 hän luovutti Voipaalan veljelleen Johan Ulrik Sebastian Gripenbergille. Johan Gripenberg oli edelläkävijä sokerijuurikkaan viljelyssä, mutta huonolla menestyksellä. Viljely aiheutti suuret tappiot kartanolle ja Gripenbergin oli myytävä kartano. Huutokaupassa 27.6.1842 Voipaalan osti kirkkoherran leski Maria Hellstein.
Hellstein meni naimisiin kapteeniluutnantti Bror Frans Vilhelm Nervanderin kanssa 1842. Vuonna 1868 Maria Nervander jäi leskeksi ja myi kartanon Robert Costianderille. Vuonna 1880 Costiander myi Voipaalan tehtailija Karl Oskar Willgrenille. Vuonna 1883 Willgren myi Voipaalan tehtailija Johan Gustaf Nordlingille. Kunnallisneuvos Waldemar Nieminen osti kartanon Nordlingiltä vuonna 1895.
1900-luku
Waldemar Niemiseltä kartano siirtyi hänen tyttärelleen Helville ja tämän puolisolle Elias Ilkalle. Sodan jälkeen maa-aluetta pakkolunastettiin yhteensä 364 hehtaaria. Elias Ilkka kuoli 1968 ja hänen puolisonsa 1990. Valkeakosken kaupunki vuokrasi kartanon päärakennuksen Ilkoilta vuonna 1977 ja kunnosti sen alakerran taidekeskukseksi. Tällöin suurin osa kiinteistä Jugend-sisustuksista purettiin. Kaupunki osti Voipaalan kartanon rakennuksineen vuonna 1985. Voipaalassa toimi myös Lastenkulttuurikeskus 1990-luvulta vuoteen 2006. Sittemmin taidekeskuksen toiminnan painopiste on ollut taidenäyttelyissä ja -tapahtumissa.
Lisää historiaa paikanpäällä
Taidekeskuksen historiahuoneessa on pysyvänä seinänäyttelynä aikajana. Sieltä löytyy tarkempia kuvauksia myös rakennushistoriasta ja omistajasuvuista. Tilattavissa opastuksissa kuulet lisää anekdootteja Voipaalan henkilöistä ja kummituksistakin.
