Janne Laineen ja Markus Jäntin yhteistyö Heiskasen kanssa tapahtui eri tavoin, mutta samoihin aikoihin. Heiskasen ja Laineen yhteisissä teoksissa Jannen ja Outin erikseen tekemät laatat on yhdistetty täysin uusiksi kuviksi. Outi ja Markus taas työstivät laatat, maalaukset ja piirrokset yhdessä, toinen jatkaen toisen viivaa. Yhteisiä laattoja syntyi noin sata kappaletta.
Voipaalan taidekeskuksen näyttelyä varten Laineelta ja Jäntiltä valmistui lisäksi uusia yhteisteoksia; Janne grafiikan tekniikoita käyttäen, Markus grafiikan lisäksi maalaten. Näyttelyssä on mukana myös kolme akateemikko Outi Heiskasen alkuperäistä maalausta, jotka eivät koskaan aikaisemmin ole olleet esillä, sekä muuta ennen näkemätöntä materiaalia taiteilijoiden yhteistyöstä. Esillä näyttelyssä on myös ensimmäistä kertaa useita Outi Heiskasen syövyttämättömiä grafiikan laattoja, joissa näkyy Heiskasen alkuperäinen piirros.
Yhteistyö kasvaa konkreettisista teoista (Veikko Halmetojan teksti):
Jo Janne Laineen ja Markus Jäntin näyttelyn nimi kertoo, mistä on kyse. Valkeakoskella 23.11.24-2.2.25 esillä oleva ”Laine & Jäntti feat. Outi Heiskanen” tuo yhteen kaksi kuvataiteilijaa, jotka molemmat ovat tehneet yhteistyötä edesmenneen akateemikko, taidegraafikko Outi Heiskasen kanssa. Mukana on Laineen ja Heiskasen sekä Jäntin ja Heiskasen yhteisteoksia ajalta, jolloin Heiskanen yhä työskenteli aktiivisesti. Mukana on myös teos, joka koostuu kaikkien kolmen taiteilijan grafiikanlaatoista. Laineelta ja Jäntiltä on näyttelyssä myös useita omia teoksia, mutta pääosaan nousevat heidän uudet, ennennäkemättömät yhteisteoksensa.
On kiinnostavaa, miten Outi Heiskanen ja hänen teoksensa ovat näin saattaneet yhteen kaksi erilaista tekijää. Kaikki kolme taiteilijaa edustavat eri sukupolvia ja myös erilaisia työskentelyn tapoja. Heiskasen performatiivinen tapa rakentaa Pensastuulikansastaan kokonaistaideteosta kohtaa Laineen vahvan maisemallisen ajattelun ja teknisen osaamisen, jossa teokset toteutetaan itse. Jäntti taas työskentelee yhdessä lasinpuhaltajien ja grafiikanvedostajien kanssa samalla tapaa kuin Heiskanen aikoinaan.
Janne Laineen kädenjälki on tunnistettava. Hänen tekniikkansa on valokuvapohjainen syväpainografiikka, jossa on vahvasti ajaton tunnelma. Pehmeä paperille käsin vedostettu kuva on selittämätön sekoitus realismia ja tulkintaa. Vahvatunnelmaisissa teoksissa liikutaan olevan ja unen välimaastossa, mutta ne eivät sorru kaunistelemaan todellisuutta. Pääosassa ovat mystiseksi kasvava maisema ja taivasta lähestyvä maa. Teokset ovat aidossa tilanteessa kuvattuja oikeita kokemuksia paikasta ja hetkestä. Kuvien työstäminen grafiikanvedoksiksi avaa mahdollisuudet tekijän tulkinnalle, jossa fantasia astuu osaksi teoksen todellisuutta.
Markus Jäntti käsittelee ulkopuolisuutta, loputtomien visuaalisten ärsykkeiden geneerisyyttä ja korkea- ja popkulttuurin risteyskohtia. Jäntin maalauksissa ja grafiikanvedoksissa sommittelu on irtonaista ja kuva-aiheet koostuvat fragmenteista. Ne liikkuvat sujuvasti pop-taiteen, naivismin ja nykyekspressionismin välillä rakentaen mielenkiintoisia visuaalisia siltoja. Toistoa löytyy niin teosten sisältä kuin teoksesta toiseen. Lasiveistokset lainaavat muotonsa huippumerkkien logojen hevosista. Historian statussymboleista on tullut kuluttamisen symboleja. Ajankohtaisuus on lopulta ajatonta, kriittisten puheenvuorojen viesti on tehokkaampaa, kun se on puettu hienovireiseen visuaaliseen asuun.
Laineen ja Jäntin yhteisteoksissa on kyse kompiiseista, joissa omien teosten laattoja on käytetty yhteistyössä yhteisiin teoksiin. Yhteiset teokset ovat uniikkeja, ja ne on tehty Janne Laineen grafiikanpajalla Mäntässä. Työskentely on tapahtunut intensiivisesti: pieni mutta vahva teossarja on visuaalisesti yhtenäinen polku kahden erilaisen kuvailmaisun sisälle. Se vaikuttaa vahvasti kertovalta, mutta kertomus jää katsojan vastuulle. Olennainen viesti on, että yhä itsekeskeisemmäksi käyvässä maailmassa on välillä hedelmällistä kurottaa omien rajojensa yli.
Veikko Halmetoja