Näyttelyssä on esillä tutkielmia, piirroksia, maalauksia, veistosinstallaatioita ja näiden yhdistelmiä. Moninaisista materiaaleista kootut teokset kurottautuvat toisiaan kohden ja katsojalle jää tekijän jäljittämisen ilo.
“Ihmislajina käytämme innokkaasti muita eläimiä kuvittamaan kokemuksia, tunteita ja niiden välittämistä vaikka samalla pyrimme nousemaan toislajisten eläinten elämän yläpuolelle. Tutkimme, opimme, tarkkailemme ja huvittelemme; lainaamme eläimiltä käyttötarkoituksiimme erityislaatuisia kykyjä, mekanismeja, aisteja ja vaistoja. Olemme samalla sekä ylpeitä että kauhuissamme siitä mitä olemmekaan saaneet aikaan. Ihmiskeskeinen suhde muihin eliöihin on kaikkea mahdollista hullaantumisesta eksploitaatioon. Ääripäiden välisessä maastossa elää tunnistamisen jälki, samankaltaisuus.
Taiteilijoina meitä yhdistää ihmisyys eläimyydessä, käsittelemme sitä jokainen omalla tavallamme, toistemme näkemyksiä hipoen.
Ihmisen rujous ja vajavaisuus ilmenevät eläimissä jopa hellyttävinä piirteinä, ihmisen pahuus ja typeryys ovat eläinten kautta käsiteltyinä kuin faabelia tai luontodokumenttia, ihmisen voimavarat, inhimillisyys, jota useimmat ihmiset sisimmässään suojelevat, näyttäytyy eläinten kautta myyttisenä, miltei taianomaisena. Eläinten inhimillistäminen kertoo aina eniten meistä itsestämme.”
Johanna Lonka on tamperelainen kuvataiteilija joka työskentelee välineinään veistosinstallaatio, piirtäminen ja ääni. Longan työskentelyprosessille leimallista on löydetyn materiaalin herättämä innoitus ja kokeellisuus.
Töissään hän käsittelee elollisten olioiden, paikkojen tai käsitteiden muuntautumista ja ihmisen toimintaa niiden muuntajana. Taustavaikuttimia teoksille ovat antroposentrisen ja biosentrisen luontokäsityksen suhde sekä ympäristötieteisiin liittyvät julkaisut. Eläinaiheisten sarjojen varhaisimpia kokonaisuuksia oli Soveltumattomat vuosilta 2004-2005, jonka jälkeen laumat ovat jatkaneet omalakista evoluutiotaan.
Hannamari Matikainen on tamperelainen kuvataiteilija, joka työskentelee erilaisin vedostusmenetelmin sekä maalaten. Matikaisen teosten pääosassa on melkein aina mielikuvituseläin, satuolento, jonka osalta lajinmäärittely tai biologiset yksityiskohdat ovat täysin toisarvoisia. Matikaisen teoksissa söpöys ja rujous kulkevat käsi kädessä, ja joskus hämmentävänkin muotopuolet otukset tuntuvat keräävän ihmisiltä ihastusta nimenomaan söpöytensä takia. Teosten äärellä voi kuitenkin esittää kysymyksen siitä, miksi erilaisuus ja vajaavaisuus herättävät meissä sympatiaa ja jopa empatiaa, kun kyseessä on eläin, vaikka ihmisen kohdalla erilaisuus koetaan usein vieraannuttavana.
Tiina Poutanen on omien sanojensa mukaan kuvataiteilija ja kirjailija eikä ole oikein mitään. Paitsi keski-ikäinen. Poutanen asuu Tampereella ja työskentelee Luopioisissa ja matkan varrelle sattuvilla linnavuorilla. Poutasella on tavoitteensa, pienentää hiilijalanjälki kolmeentuhanteenkahteensataan ja siitä hiljalleen miinusmerkkiseksi, vaikka Poutanen ei oikein tiedä mitä se jalanjälki tarkoittaa.