Kukin ryhmän kolmesta taiteilijasta on ottanut työskentelynsä lähtökohdaksi yhden osan vuorokaudesta. Vuorokausi taipuu metaforaksi ihmiselämästä maailmankaikkeuteen.
Pekka Hepoluhta vastaa aamusta: ”Aikaisin aamulla maailma näyttää ihmeellisyytensä; kokemukseni eteen ei ole vielä kertynyt paljon sanoja.”
Jari Julan kontolla on päivä: ”Kaikista suurimmat kärjistykset ovat mahdollisia ainoastaan päiväsaikaan. Tämä johtuu päivän järkiperäisyydestä. Sanaton sopimus takaa, että päivisin pidetään sovitusta kiinni. Niinpä toimiminen aamulle tai yölle ominaisella tavalla päiväsaikaan aiheuttaa maksimaalista paheksuntaa.”
Markku Arantila on kiinnostunut yöstä: “Yö muuttaa kaiken toiseksi, voimaan tulevat toiset säännöt. Aamulla, ennen kuin nousen ylös, mieleen tulee kuin unien lopputeksteinä oudon nimisiä henkilöitä, pöhköjä loruja ja hämäriä tarinanpätkiä. Kaikki ne tuntuvat hetken päästä lapsellisilta ja vähän kiusallisilta. Mutta nolon voi pistää maalaukseen. Sillä tavalla siitä tulee ihan kelvollista.”
Hepoluhta, Jula ja Arantila työskentelevät pääosin maalauksen ja piirtämisen keinoin. Pitkän linjan kuvataitelijat ovat esiintyneet 1980-luvulta lähtien sekä kotimaisissa että ulkomaisissa näyttelyissä. Hepoluhta on toiminut Vapaan Taidekoulun taiteellisena johtajana. Arantilan teoksia on useissa suomalaisissa taidekokoelmissa. Jula on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta valmistunut taiteen tohtori.
Samaan aikaan alakerran näyttelyhuoneissa toisena näyttelynä Pause: Lotta Leka, Kristiina Töyry, Heli Väisänen. Yhdellä pääsymaksulla molempiin näyttelyihin.