Näkymätön näkyvässä

Elisa Alaluusua, Tom Engblom, Jaana Erkkilä-Hill, Michael Marnin Jacobs, Kalle Lampela, Leila Lipiäinen, Esa Meltaus, Pirjo Puurunen.
13.2. – 11.4.2021

”Näyttelyssämme tarkastelemme kuvataiteen keinoin ilmiöitä, jotka ovat kätkeytyneet tietoisuudelta, vaikka ovat silmin havaittavissa. Näemme yhtä, ja yllättäen sen takana on jotakin muuta. Mitä kertovat hylätyt kylät, pellot, näkymätön kirjoitus? Mitä kohtaloita kätkeytyy maisemaan, esineisiin, paperin tuolle puolen?”

Näkymätön näkyvässä –näyttelyn toteuttavat kollektiivisesti Lapin yliopiston Taide- ja kulttuuriopintojen yksikön taiteilijaopettajat. Taiteilijat ovat osallistuneet useisiin näyttelyihin Suomessa ja kansainvälisesti viimeisten 30-vuoden ajan. Pitkänlinjan tekijät ovat toimineet erilaisissa luottamustehtävissä ja ryhmässä on useita palkittuja taiteilijoita.

Elisa Alaluusua – piirustus / video

Tom Engblom – kuvanveisto / installaatiot

Jaana Erkkilä-Hill – grafiikka

Michael Marnin Jacobs – valokuvaus

Kalle Lampela – piirustus / maalaus

Leila Lipiäinen – kokeellinen grafiikka / esinekoosteet

Esa Meltaus – akvarelli

Pirjo Puurunen – valokuvaus

Näkymätön näkyvässä avautuu 13. helmikuuta ilman avajaisia. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-17.  Tarkista mahdolliset muutokset koronatilanteessa: noudatamme kulloinkin voimassa olevia Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Länsi-Suomen aluehallintoviraston (AVI) koronarajoituksia ja –suosituksia.

Taiteilijaesittelyt:

Elisa Alaluusua

Elisa Alaluusua on lappilainen kuvataiteilija, joka on asunut ja työskennellyt pitkään Lontoossa. Hän on piirtäjätaiteilija ja käyttää työssään sekä paperia että videota. Hän työskentelee kahden kulttuurin rajapinnalla ja piirtää näkymätöntä – ja näkyvää – viivaa Luusuan ja Lontoon välille. Alaluusua on osallistunut kansainväliseen näyttelytoimintaan 1990-luvun alkupuolelta ja hänen töitään on nähty mm. Royal Academy of the Arts’issa, Lontoossa; sekä Yale Centre of British Art’issa (USA). Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä Lontoossa oli Art Space Gallery’ssä 2018. Alaluusua on tehnyt taiteellisen tohtorin tutkimuksen (PhD) luonnoskirjoista Chelsea College of Arts’iin (UAL) 2016; tutkimuksen taiteellinen osuus on kiertonäyttelynä maailmalla, ja versioita video installaatiosta on nähty niin USAssa kuin Australiassa.

Tom Engblom

”Kuvanveistäjänä olen pitkään työstänyt asetelman aihepiiriä. Se mikä minua siinä kiinnostaa löytyy esineiden symboliikasta. Esineiden ”arvolatauksia” yhdistelemällä saadaan aikaiseksi visuaalinen leikki, jossa tilanteeseen tuodaan uusia ja arvaamattomiakin sisältöjä, tulkinnan tasoja ja tunnelmia.
Tilallisuus veistäjän näkökulmasta on fyysistä kokemista. Teoksen aistiminen tilassa, sen keskellä tai äärellä on tekemiseni ytimessä. Materiaaleina käytän kaikkea mitä on saatavissa ja tukee teoksen idean sisältöjä. Ideoita teoksiini saan ympäristöstäni. Ne voivat olla poliittisia tai poeettisia, oikeastaan mitä vain elämän järkevältä tai järjettömältä alueelta.”

Tom Engblom on kuvanveistäjä ja hän on toiminut plastisen sommittelun lehtorina Lapin yliopistossa vuodesta 1991 lähtien. Engblom on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Pohjoismaissa ja Itävallassa ja osallistunut yli 80 ryhmänäyttelyyn Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä, Norjassa, Skotlannissa, Itävallassa sekä Eestissä. Hänen teoksiaan on sekä kotimaisissa että ulkomaisissa kokoelmissa. Engblom on valmistunut taiteen maisteriksi audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta ja hänen tilallisiin teoksiinsa liittyy usein liikkuvaa kuvaa perinteisemmän kuvanveiston rinnalla. Engblom on Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Lapin Taiteilijaseuran jäsen.

Jaana Erkkilä

”Työskentelen hitaasti usein samaa kuvaa jatkaen ja etsien värikerrosten kautta tunnelmaa, joka pysäyttäisi halun jatkaa kuvaa. Kuva-aiheeni liittyvät usein luontoon tai mielikuvituksen todellisuuteen, mutta varsinainen aiheeni on visuaalinen kieli, väri ja muoto. Viime aikoina olen tehnyt myös mustavalkoisia teoksia, joissa pohdin, miten vähässä on vielä liikaa.
Ajatusaalloissa olen tutkinut ohuen ja paksun paperin vaikutusta värin intensiteettiin. Kuvissa on osittain samat laatat, mutta osittain eri. Pidän värin raskaudesta japaninpaperilla; väri ikään kuin syö paperin, imeytyy läpi, ja ensimmäisessä Ajatusaallossa olenkin kääntänyt alkuperäisen vedoksen nurinpäin, sillä väri kuvan nurjalla puolella alkoi tuntua kiinnostavammalta kuin alkuperäinen ”oikea” puoli. Minusta on mielenkiintoista mennä ihan konkreettisesti kuvien taakse.”

Jaana Erkkilä (-Hill) on Kuvataideakatemian tutkimusvararehtorina ja virkavapaalla tehtävästään kuvataiteen professorina Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa. Erkkilä on toiminut kuvataiteilijana ja taideopettajana vuodesta 1990 valmistuttuaan Kuvataideakatemiasta. Hänelle ominaisin ilmaisukieli syntyy eri grafiikan keinojen yhdistelmistä värin ollessa keskeinen elementti kuvakielessä. Erkkilä on tehnyt myös tilateoksia ja paperitaidetta, ja on kiinnostunut tekstiilistä materiaalina ja teosten osana. Erkkilän teoksia on useissa kokoelmissa ja hänen näyttelytoimintansa aktiivista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Erkkilän taiteelliseen toimintaan on kuulunut vapaan taiteen rinnalla myös taiteellinen ja taideperustainen tutkimus. Jaana Erkkilä on Suomen Taidegraafikoiden ja Lapin Taiteilijaseuran jäsen.

Michael Marnin Jacobs

”Topografian salaisuus. Uutinen siitä, että universumini keskus, kotini ja puutarhani maaperä oli ollut saksalaisten konekorjaamona sotavuosina 1941–1944, tuli minulle shokkina. Sain uutisen samana päivänä kun minusta tuli tontin omistaja. Tieto oli hämmentävä ja epämiellyttävä, koko päivänä en vapautunut vihasta ja hämmästyksestä, jota se aiheutti.
Mutta miksi sillä pitäisi olla merkitystä, suuntaan tai toiseen? Koko Eurooppa oli uppoutunut väkivaltaan, eikä tässä tietyssä topografisessa pisteessä ollut verestä tahriintunutta maata, ei luoteja eikä luita, oli vain tieto niiden läsnäolosta. Kuinka outoja historian aallot, kuin myrskyisen meren aallot, jotka eivät koskaan löydä rauhaa ajan kuluessa. Kaukaiselta tuntuva ja ruma historia ei ollutkaan enää niin kaukainen. Topografia oli ollut täynnä pelkoa, epäilyjä ja pohjimmiltaan väkivaltaa, kuten myös lähimmillä esi-isilläni. Äitini puoleisesta suvusta vain yksi selviytyi läpi sodan (1915-17) runteleman Euroopan ja jätti mantereen lopullisesti.
Sinä iltana saunoin, join olutta, nostin maljan eläville ja kirosin natsit. Menin puutarhaan ja virtsasin korjaamon perustuksille kuin reviirinsä merkkaava koira. Korjaamon, jonne autot, kuorma-autot ja panssarivaunut olivat tulleet korjattavaksi ennen kuin ne jälleen lähtivät sotatoimiin. Tuolla töykeällä teolla yritin uudelleen pyhittää ja lunastaa alueen.
Puutarhani maaperä on pehmeää ja kuhisee toimintavalmiutta, talvella se jäätyy yhtä kovaksi kuin se sementtiperusta, jolla sotakoneisto aikoinaan seisoi. Kesäkuukausina saatan usein kaivaa sementin ja raudan jäännöksiä siitä kurjasta perustuksesta, samalla kun rakkaudella hoidan puutarhaa.”

Michael Marnin Jacobs on opettanut Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa yli kaksikymmentä vuotta valokuvausta. Kolumbiassa syntynyt Jacobs asui pitkään San Franciscossa Kaliforniassa ja on elänyt ja työskennellyt Suomessa vuodesta 1990 lähtien. Jacobsin oma taiteellinen työ keskittyy pääasiallisesti, vaikka ei yksinomaan, valokuvaukseen. Viime vuosina hänen teoksensa ovat syntyneet pyrkimyksestä löytää yhteys ympäristön ja sen historian, yleisen näkökulman ja henkilökohtaisen kokemuksen välille.

Kalle Lampela

”Piirtäminen on minulle eräänlaista liikuntaa, jossa itse piirtämisen toimenpide nousee keskeiseksi. Käsitteellis-kokeellisissa piirustusprosesseissani pyrin siihen, että piirtimen materiaali tuottaa piirustuksen ilman että piirrän käsilläni tai ohjaan tapahtumaa. Annan kehon, painovoiman, sähkötyökalujen ja itse keksimieni vempaimien pyörimisen ja hallitsemattomien liikkeiden viedä. Luotan liikkeeseen ja annan luonnon piirtää.”

Kalle Lampela on työskennellyt vapaana taiteilijana vuodesta 2000. Lampelan teosten teemat ovat liittyneet väljästi poliittiseen historiaan, poliittisiin ja uskonnollisiin aatteisiin ja utopioihin. Taiteen tekeminen on hänelle käsitteellistä ja tutkivaa. Lampela valmistui taiteen tohtoriksi marraskuussa 2012 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta. Väitöskirjassaan hän käsitteli kuvataiteilijoiden asennoitumista taiteen hyödyntämiseen yhteiskunnassa ja taiteen yhteiskuntakriittisiä mahdollisuuksia. Tätä nykyä Lampelan pääasiallinen menetelmä on piirtäminen.

Leila Lipiäinen

”Kokeellisen grafiikan keinoin teen vedoksia, joissa yhdistelen kivilitografiaa, linokaiverrusta sekä carborundum -tekniikkaa. Tulos on yllätys myös tekijälleen, jossa tekniikka yllyttää ja haastaa tekijäänsä kokeilemaan. Toisenlainen tekeminen liittyy esinemaailmaan. Teen esinelähtöisiä teoksia ja installaatioita löytämistäni esineistä. Näen outoja ja kiehtovia muotoja ja materiaaleja jo olemassa olevissa esineissä. Se maailma on täynnä tarinoita, mennyttä ja elettyä. Muokkaan löydettyjä, muutan niitä, yhdistän yllättäviä ja arvottomiakin esineitä toisiinsa ja saan näin aikaan jotain uutta.
Teemat, jotka minua kiinnostavat liittyvät muistoihin, arkeen, luontoon ja ihmiseen. Esineiden muodot, värit ja niiden tuntu ja tunnelma saavat aikaan syyn tehdä esineistä taideteoksia yhdistelemällä niitä toisiinsa. Tämä on se tekemisen muoto, joka saa minut ajattelemaan, kysymään – ja hitaasti etenemään kunnioittaen käsityötä, estetiikkaa, historiaa ja käsitetaidetta.
Minua kiehtovat luonnonmateriaalit yhtä lailla kuin löydetty ready-made esineistö. Pohjoinen sijainti ja ympäristön luonnonmateriaalit tulevat teoksiini. Käytän teoksissani mm. erilaisia kuituja, huopaa, luita, sarvia, turkiksia, puuta. Työstän vanhoja koulukarttoja, kirjoja ja henkareita; lasten kurahousuja, lääkehylsyjä, käytettyjä turvavöitä, keittiön tarvekaluja. Ympärillämme oleva arki on täynnä ihmeitä. Taiteen tekeminen on minulle elossa oloa.”

Leila Lipiäinen on Rovaniemellä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja näyttelytoiminnan yliopisto-opettaja. Hänen teoksiaan on ollut nähtävillä näyttelyissä vuodesta 1988 niin kotimaassa kuin ulkomailla Virossa, Latviassa, Venäjällä, Norjassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Ranskassa. Vuosina 1988 – 1997 hän opetti taide- ja kulttuurikasvatusta Sodankylässä useissa keskiasteen oppilaitoksissa ennen kuin muutti Rovaniemelle. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa hän työskenteli teollisen muotoilun amanuenssina vuodesta 1997, 2012 vuodesta lähtien hän oli näyttelytoiminnan amanuenssina ja vuodesta 2015 näyttelytoiminnan yliopisto-opettajana.
Hän on ollut Lapin taiteilijaseuran jäsen vuodesta 1997 ja hän on näiden vuosien aikana toiminut myös taiteilijaseuran hallituksessa, varapuheenjohtajana ja sihteerinä. Hän on MUU ry:n ja Suomen Taidegraafikoiden jäsen. Leila Lipiäisen teoksia on Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmassa Rovaniemen taidemuseossa, Rovaniemen kaupungin kokoelmassa sekä Sodankylän kunnassa.

Esa Meltaus

”Olen taiteilija. Olen ujostellut ”titteliä” pitkään: olenko, mitä olen, mitä on… Nyt uskallan sanoa olevani sellainen, taiteilija joka olen, ei mitään muuta. Näen, kuulen, koen, opiskelen taidetta, opetan taidetta, teen sitä. Taide on sana. Niin kuin rakkaus, vapaus, jumala, ihminen…  ovat sanoja. Minulle lopullisesti määrittelemättömiä. Isoja, isompia kuin minä.
Tällä hetkellä koen taiteen inhimillisen olemassaolon (erään suuren suomalaisen sanoin: Elämä on ihmisen parasta aikaa) ilmauksena, pulppuamisena vertaisten kanssa. Ihme, mysteeri, isoa, pientä, iloa, surua, politiikkaa, markkinoita… Vesiväri on minun maalini, aineeni. Veden kanssa touhuaminen, ”alkuaineen” yllätyksellisyys, oma luonne, kiehtoo, haastaa. Paperi on valo, joka sävyttyy, suodattuu, peittyy mutta kaikki jää näkyviin. Aineita, materiaaleja, käyttötarkoituksia, muotoja tulee vastaan jatkuvana virtana. Mieli tarttuu johonkin, muistaa, oivaltaakin. Lahjaksi saatua, installaatio installaatiosta, veistoksellista.
Puolalainen runoilija Stanislaw Jerzy Lec on sanonut: Runoilija kalastaa virrassa joka virtaa hänen lävitseen. Se on kauneimpia lauseita mitä tiedän. Jokainen on runoilija. Elo on ihme, sillä mennään mitä on.”

Esa Meltaus on kuvataiteilija, jonka pääasiallisin ilmaisumuoto on akvarelli, vaikka välillä hänen ajatuksensa saavat kolmiulotteisia muotoja ja löytyvät oudoista ympäristöistä. Meltaus on opettanut Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa vuodesta 1996 lähtien ja hän on ollut aktiivisesti mukana myös Lapin taiteilijaseuran toiminnassa. Meltauksen teoksia on ollut esillä useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa näyttelyissä. Hänen teoksiaan löytyy mm. Jenny ja Antti Wihurin kokoelmista. Meltaus asuu ja työskentelee Rovaniemellä.

Pirjo Puurunen

”Valokuvauksen kiehtovimpia ominaisuuksia on monikerroksisuus, mitä olen eri projekteissani tutkinut, myös Luonnon tuotteita -sarjassa.
Kasvikset ovat klassisia aiheita valokuvauksen traditiossa. Halusin tutkia perinteistä kohdetta tämän ajan kontekstissa – muoviin pakattuna. Sen lisäksi oli kiinnostavaa tarkastella erilaisten materiaalien keskinäistä vuorovaikutusta: Läpinäkyvä muovi näytti kasvikset, mutta samalla se peitti ja etäännytti ne katsojasta.
Aiheen kerroksellisuuden lisäksi halusin toteuttaa kuvat vanhaa ja uutta tekniikka hyödyntäen: Otin kuvat vanhalla kollodium-märkälevytekniikalla ja tein niistä digitaalisia vedoksia. Minua viehätti se kudelma, mikä noin 160 vuotta sitten keksityn kuvaustekniikan, klassisen kuvausaiheen ja modernin pakkaustavan yhdistelmästä syntyi.”

Pirjo Puurunen on opiskellut valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingissä. Sieltä valmistuttuaan hän toimi pitkään vapaana valokuvaajana ja sen myötä erilaisissa tehtävissä kuvajournalismista arkkitehtuuri- ja muotokuvaukseen. Ajan mittaan työskentely alkoi painottua opetustyöhön, ja hän hankki opettajan pätevyyden Lahden muotoiluinstituutissa.
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa Puurunen on työskennellyt valokuvauksen yliopisto-opettajana pari vuosikymmentä sekä Ammattiopisto Lappiassa valokuvaajan ammattitutkinnon näytön arvioijana kymmenkunta vuotta. Opetustoimen lisäksi hän on viime vuosina tehnyt omia taideprojekteja ja osallistunut näyttelyihin.

Viimeksi muokannut: